SM-kilpailut Kouvolassa 2009
Avoin luokka:
Kulta Timo Hakkarainen Kuminen Moottori
Hopea Paavo Rekula Pahantekijä
Pronssi Jorma Piiparinen Koiranilma
Nuorten luokka
Kulta Sakari Mäkelä Niin myötä- kuin vastamäessä
Hopea Sami Liimatainen From Planet Earth
Elokuvaoppilaiden luokka:
Kulta Heikki Slåen Asianajaja
Hopea Joni Haverinen IN MY MIND - mielen vanki
Erityispalkinto;
Muotoseikan vuoksi Lahti-Bollywood All Night Long ei voinut osallistua avoimeen sarjaan.Tuomaristo palkitsi kunniakirjalla Janne Nykäsen, jonka elokuva yleisön reaktioista päätellen olisi pärjännyt tässä luokassa hyvin.
Elokuvien tuomarointi suoritettiin 4.4.2009. Tuomarit kokoontuivat Kuusankoskitalon Mattila –kabinetissa puheenjohtaja johdolla. Tuomareina olivat: Satu Kurri elokuvarvostelija Kouvolan Sanomat, Tiina Ristola medianomi, Hanna Laakso filosofian tohtori, Mika Lammi suunnitelija KYAMK viestintä, Seppo Liimatainen pj Kouvolan Videokuvaajat ry
Elokuvat ilmensivät käsikirjoituksen tärkeyttä; vaikka elokuvat olisivat improvisoituja ne vaativat suunnitelman, käsikirjoituksen, ikään kuin raamit, joiden varassa voi improvisoida. Nuorten ohjaajien kannattaisi miettiä, mitä elokuvani kertoo tästä maailmasta ja minkälaisena paikkana elokuvani tämän maailman esittää. Myös nuorten ohjaajien tulisi panostaa näyttelijänohjaukseen. Elokuvanäytteleminen eroaa teatterinäyttelemisestä, joka rakentuu toisenlaisen ilmaisun varaan. Elokuvassa näyttelijää lähelle pääsevä kamera paljastaa, jos näyttelijä ei ole täysillä "tässä ja nyt". Elokuvakamera on valheenpaljastuskone!
Kilpailuun osallistuneiden videoiden taso vaihteli paljon itseä varten tehdyistä taltioinneista teknisesti huippuunsa hiottuihin. Korkealle nousivat erityisesti ne, joilla elokuvan teoria oli opiskeltuna. Monissa teoksissa ja tekijöissä oli ainesta vielä parempaan jos elokuvakerronnan keinot ja välineet saataisiin paremmin haltuun. Päällimmäiseksi videoista jäi mieleen tekemisen ilo ja sen merkitys tekijöille itselleen.
Heikki Slåen: Asianajaja
Elokuva on tiukka ja kurinalainen, joka pitää katsojan kiinnostuksen yllä. Ammattimainen ote näkyy sekä ahdistava tunnelma välittyy hyvin. Kuvan repiminen on hyvä efekti. Visuaaliset elementit ovat kohdallaan lavastus, puvustus ja maski. Näyttelijät lupaavia. Musiikki taustoittaa hyvin. Elokuvan jättää jotain kesken. On otoksen omainen
Joni Haverinen: IN MY MIND - mielen vanki
Elokuva edustaa filosofista lähestymistapaa ja on rohkean kokeellinen. Kerronta on niin hyvää, että katsoja pääsee haluttuun tunnelmaan. Elokuvassa näkyy opiskelijatyön merkistö, mutta hyvää elokuvassa on vapaa tulkinta ja hyvät kuvalliset ideat. Eritystä kiitosta tuli animaatioista, jotka ovat perusteltuja. Jossakin määrin liikaa toistoa. Tiivistyksellä ja laajemmalla musiikkimaailmalla tulos olisi ollut parempi.
Sakari Mäkelä: Niin myötä- kuin vastamäessä
Tarina on hyvä kokonaisuus ja erityisen kaunista maisemakuvausta. Toteutus pikkuidealla hyvä ja kypsää. Elokuva on harmoninen ja tasapainoinen kokonaisuus. Toteutus ilmentää ammattimaista työskentelyä ja loistavia näyttelijäsuorituksia. Autovarkaita olisi voinut syventää paremmin ja raivokohtaus tuntuu jossakin määrin liian voimakkaalta kaunista kesämaisemataustaa vasten.
Sami Liimatainen: From Planet Earth
Mielenkiintoista pohdintaa elokuvallisen todellisuuden ja aidon todellisuuden välisestä rajasta. Alku antoi odottaa enemmän. Elokuva tunnelma on ristiriitainen ja ahdistava. Herättää hämmennystä. Siirtyminen planeettamaahan lisää katsojan mielenkiintoa. Teknisesti rosoinen, ainekset parempaan kokonaisuuteen, lisää tiivistystä. Henkilöohjauksen puutetta havaittiin paikka paikoin, joka aiheutti turhaa tekemistä. Kameran käytössä häiritsevää epätarkkuutta. Kameran leikkaukset saisi olla rohkeampia. Musiikin tempo ei osu kerronnan kulkuun.
Timo Hakkarainen: Kuminen Moottori
Elokuvan tunnelma on absurdin pirteä, kylähullun salattua viisautta. Yllättävän jännittävä ja musiikkivideomuoto on positiivinen kokemus. Oma ääni kuului. Jope Ruonansuu meininkiä. Jokimaisema oli kaunis. Yrittämisen meininkiä. Toivomuksena on, että tässä saivat äänen ne, joilla sitä ei yleensä ole ja, että he jatkavat puhumista.
Paavo Rekula: Pahantekijä
Elokuvassa puvustus ja lavastus on onnistunut. Näyttelijätyö on kantava tekijä elokuvassa. Sympaattiset hahmot. Elokuvan tekijän toivotaan pohtivan elokuvan ja teatterin eroja; miten teatteri-ilmaisu eroaa elokuvailmaisusta. Entä, minkälainen on hyvä filmatisointi? Miten tehdään novellista, näytelmästä, romaanista j.n.e. elokuva.
Jorma Piiparinen: Koiranilma
Kuvaus on kaunista ja seesteistä eri vuodenajoilta. Kuvausrytmi on hyvä ja kameratyöskentely rauhallista. Hylky on kuvattu hyvin, dramaattinen hylky dramaattisessa säässä. Elokuvassa näkyy tekijän arvostava suhde luontoon. Elokuvauksen teema jää auki jolloin avoimeksi jää se mitä elokuvassa tavoitellaan. Taltiointi itseä varten, tarina puuttui. Kaivattiin siirtymiä vuodenajasta toiseen.
Pentti Kemppinen: Sahdintekijä
Elokuvan aihe on mielenkiintoinen ja pääosan esittäjä hyvin sympaattinen. Huolellisemmalla käsikirjoituksella dokumentista olisi saatu parempi. Ulko- ja sisäkuvaukset ovat katkonaisia ja siirtymät kangertelivat. Ulkokuvien roolit jäivät epäselväksi. Elokuva kertoo sahdinteosta, ei sahdintekijästä. Sahdintekijästä voisi tehdä henkilökuvan, jota kuvitettaisiin sahdinteolla.
Janne Nykänen: Lahti-Bollywood All Night Long
Elokuvan idea on loistava. Rytmitys puuttui. Elokuvasta henki tekemisen iloa. Bollywood -tunnelma on saatu onnistuneesti mukaan vasta loppuvaiheessa, kun ihmisiä on runsaammin. Tiivistäminen olisi tuonut vielä paremman lopputuloksen. SteadyCam käyttö ammattikuvaajan kanssa teki elokuvasta vauhdikkaan, joka aiheutti kuitenkin sääntöjen vastaisen tilanteen. Tuomaristo halusi kuitenkin antaa elokuvalle erikoismaininnan ja jätti pois mitalisijoilta.
Heikki Jokiniemi: Full HD
Hauska idea, jossa toteutuu hyvät roolit. Todentuntuinen, näyttelijät luonnollisia. Tarinan kuljetus on joustavaa. Elokuva on kuvausteknisesti kotivideo, jossa on tasapaino tarinan ja käsittelyn välillä. Aidonoloinen uudelleendramatisointi hauskasta jutusta. Elokuva on kuitenkin liian osoittelevaa ”kakkahuumoria”. Parempaan tulokseen olisi päästy enemmän elokuvallisin keinoin, katsojalle ei jätetty mielikuvituksen varaan mitään.
Ulla-MaijaLilja: Papusoppaa
Elokuva henkii tekemisen ja harrastamisen iloa. Elokuvassa on hauskoja yksityiskohtia, mutta kokonaisuus jäi rasitavaksi. Epäuskottava juoni ja elokuva on hämmentävä
