Dementiapeli
Minusta:
Olen Osmo Ukkonen. Olen syntynyt 1947 nykyisen Akaan kaupunkiin kuuluvassa Kylmäkoskella, josta jo vajaan kahden vuoden ikäisenä muutin vanhempieni ja sisarieni kera Toijalaan (myös nykyistä Akaan kaupunkia).
Kasvoin työläisperheessä, meitä lapsia oli kaikkiaan 10. Vanhemmilla oli kuitenkin kunnia-asiana kouluttaa meitä. Niin minäkin siirryin kansakoulusta Toijalan Yhteislyseoon ja pääsin ylioppilaaksi 1966.
Minä olin jo lapsena kertonut, että minusta tulee matematiikan opettaja. Myös kirjallisuus kiinnosti minua.
Aloitin matemaattisten aineiden opiskelut Helsingin Yliopistossa ja valmistuin Luonnontieteiden kandidaatiksi jouluna 1968. Opiskelujani oli tarkoitus jatkaa, mutta entisen kouluni rehtori kutsui minut Toijalan Yhteislyseon vs. matemaattisten aineiden lehtoriksi. Siitä alkoi opettajaurani.
Suoritin lykkääntynen asevelvollisuuspalvelun 1970–1971 ja jatkoin Toijalassa lehtorina vuoteen 1974. Auskultoin Turussa ja avioiduttuani siirryin asumaan Mikkeliin, jossa toimin Kalevankankaan koulun matemaattisten aineiden lehtorina aina eläkkeelle siirtymiseen asti (2007).
Aktiiviaikanani osallistuin täysipainoisesti niin opettajien ammattijärjestötyöhön kuin myös kunta- ja aluepolitiikkaan.
Ensimmäinen avioliitto päättyi eroon ja nykyinen puolisoni Tuija Särkkä-Wirth on ollut minulle erittäin tärkeä henkilö ja kannustaja elämässäni. Eläkkeelle siirryttyäni toteutin toisen haaveeni. Olen kirjoittanut neljä fiktiivistä romaania, viimeisin, ”Onnensa etsijät” tuli julki tänä vuonna.
Edellisestä avioliitosta minulla on kaksi lasta ja neljä lastenlasta.
Kiinnostus elokuvien tekemiseen:
Mikkeliläinen opettajakollega Kari Nuolinko kysyi kerran minulta, tiedänkö mitään Mikkelin Elokuvaajat ry:stä. En tiennyt. Edelleen hän kertoi, että ”kun kerran olet kirjailija niin voisitko ajatella kirjoittaa meille lyhytelokuvan käsikirjoituksen?”
Innostuin asiasta. Kari neuvoi ja opasti minua käsikirjoituksen laatimistekniikassa ja niin syntyi ensimmäinen käsikirjoittamani lyhytfilmi nimeltään ”Kanttori” (2016). Näyttelin filmissä yhdessä Tuijan kanssa. Kiinnostus lyhytelokuviin oli syntynyt. Kanttoria seurasivat ”Inspiraatio” (2017), ”Kokoaminen” (2018), ”Jokin meissä” (2019) ja ”Dementiapeli” (2021). Näistä elokuva Kokoaminen sai 1. palkinnon Minute Movie sarjassa Filmi- ja Videoelokuvaajien Liitto ry:n SM-Filmifestivaaleilla 2018. Näissä elokuvissa olemme Tuijan kanssa olleet ”Jokin meissä” -filmiä lukuun ottamatta mukana näyttelijöinä, Tuija ”Kanttorissa” tosin vain taustajoukoissa ja pari elokuvaa olen ohjannutkin.
Dementiapeli:
Idean Dementiapeliin sain shakkiharrastuksestani. Meillä on Tuijan kanssa tapana pelata viikoittain ainakin yksi shakkiottelu. Pohdin kerran, miltä shakkinappuloista tuntuu tehdessäni täysin typerän siirron. Voisiko niillä olla omat tuntemukset ja sielu? Mietin, mitäpä jos nappulat ottaisivat itse pelin hallintaan sopivassa tilanteessa. Lisäksi, kun Mikkelin Elokuvaajiin kuuluu loistava animaatioiden tekijä Hamid Al-Sammarraee, aloin muuttaa ideaa todeksi. Alkuperäinen nimi lyhytfilmille oli ”Kapina shakkilaudalla”, mutta päädyin lopulta ratkaisuun, jossa pelaajina on kaksi (ainakin lievää) dementiaa potevaa ihmistä (minä ja Tuija). Pelin siirrot ovat aitoja ja nappuloiden liikkeet johtavat todelliseen matti-tilanteeseen. Eläviksi hahmoiksi muuttuneet nappulat kertovat tunteensa selvin sanoin. Animaatio sopi mielestäni mainiosti juonen toteuttamiseen pelin kohdalla.
Jatko:
Viimeistelen seuraavaa käsikirjoitusta, jonka filmaaminen pyritään toteuttamaan ensi kesänä. Vihjeenä sisällöstä: viime vuoden suuret tapahtumat kulkevat filmissä mukana. Lopuksi toteaisin, että hyvä elokuva, oli sitten kyseessä pitkä sellainen tai lyhytfilmi, lähtee liikkeelle hyvästä käsikirjoituksesta. Tätä taitoa itsessäni yritän jatkuvasti kehittää. Minulla on onneksi ympärilläni taitava lopputuloksen loppuunsaattaja tiimi. Voin luottaa heihin ja oppia heiltä aina uutta.
